Alkuraskauden oireet ja varhaisultra

Raskausoireita oli alkanut ilmaantua jo pari viikkoa ennen kuin tiesin raskaudestani. Kaikki oireet olivat kuitenkin hyvin samanlaisia kuin mitä minulla on usein ennen kuukautisiakin, joten en kiinnittänyt niihin sen kummemmin huomiota. Alavatsa kipuili, rinnat  turposivat ja olivat hyvin arat (joskin hieman eri tavalla kuin yleensä kuukautisia edeltävänä aikana) ja mielialat vaihtelivat. Myös nenä oli tukkoinen, mutta oletin sen olevan vain orastavaa flunssaa tai siitepölyallergiaa. Kaikkiin näihin oireisiin tuli kuitenkin siis myöhemmin aivan uusi selitys.
Myös pahoinvointi alkoi muutama päivä positiivisen testituloksen jälkeen. Ensin oli vain pientä kuvotusta ja hajuherkkyyttä (miehen paistama munakas haisi nenässäni aivan virtsalle!), aamukahvi ei enää maistunut ja jääkaapin oven avaaminen aamuisin ilman yökkäysrefleksiä oli mahdotonta. Myöhemmin ilmaantui toisinaan koko päivän jatkuvaa pahoinvointisuutta ja jopa oksentelua. Pahoinvointi tulee ja menee edelleen, olin jo monta päivää täysin oireeton, kunnes eilen makasin taas koko päivän sohvan pohjalla yökkäilemässä.

Alavatsakivut ovat nyt huomattavasti vähentyneet parin viikon takaisesta, mutta rintojen turvotus, kipuilu ja kasvu senkun jatkuu. Viimeistään ensi viikolla on varmasti pakko lähteä rintaliivikauppaan. Kilojakin olen ehtinyt jo pari kerätä, johtuen todennäköisesti lähinnä turvotuksesta ja siitä, että tutut terveelliset kasvispainotteiset ruuat eivät ole enää maistuneet samalla tavalla kuin ennen raskautta. Jostain syystä olen himoinnut paljon suolaa ja rasvaa sisältävää ruokaa, kuten meetwursteja, makkaroita, pizzaa ja hampurilaisia, vaikka moisia en normaalisti syö yleensä juuri lainkaan. Tokikaan en jokaiselle mielihalulle ole antanut periksi, mutta kun vihannekset ja terveellinen ruoka toisina päivinä suorastaan ällöttävät, niin minkäs sille mahtaa. Olen myös hyvin aktiivinen liikkuja (juoksulenkkejä ja lihaskuntoharjoitteita teen yleensä n. 4-6 kertaa viikossa), mutta nyt pahoinvoinnin ja toisina päivinä iskevän mittaamattoman uupumuksen vuoksi sekin on jäänyt huomattavasti vähemmälle. Jollain lailla myös motivaatio liikuntaan on ollut nyt raskauden myötä hieman kadoksissa ja itseään on ollut huomattavasti hankalampi potkia lenkille kuin aiemmin.

Koko tämä raskaus on tuntunut alusta saakka niin surrealistiselta, että päätin jo hyvin pian raskaustestin tehtyäni haluavani varhaisultraan. Halusin kuitenkin odottaa sellaisille raskausviikoille asti, että mahassa jo varmasti näkyisi jonkinlainen asukki ja mielellään myös syke, joten vasta viime viikolla kävimme yksityisellä lääkäriasemalla varmistamassa raskauden. Ja pikkuinen alkio ja sydämen vilkkuva pistehän sieltä löytyi! Alkio vastasi tuolloin viime viikon torstaina viikkoja 7+5, joten nyt tänään mennään siis viikoissa 8+4. Tuntui niin uskomattomalta ja ihanalta nähdä, että siellä vatsassa todellakin kasvaa joku.

Lääkäri oli myös oikein mukava ja huumorintajuinen, painotti että elämää saa ja pitää jatkaa voinnin puitteissa täysin niin kuin ennenkin ja sanoipa vielä, ettei neuvolasta saatuja ravitsemussuosituksia tarvitse ihan niin tiukkapipoisesti tuijottaa. Toistaiseksi en ole uskaltanut mitään kiellettyä ko. listalta vielä syödä, mutta enköhän saata tämä raskauden aikana jossain vaiheessa sushia tai sinihomejuustopalan napata, jos sellaiseen kova himo syntyy. Jokainen saa omasta puolestani näiden ravitsemussuositusten kanssa toimia kuten parhaaksi näkee, itse kuitenkin uskoisin että terveellä varovaisuudella ja maalaisjärjellä pärjää suht pitkälle. Tämä ei tietenkään tarkoita ettenkö olisi jo itsekin ehtinyt panikoida tämän raskauden myötä jo ties sun mitä, mutta ainakin kovasti yritän pitää järjen kädessä.

Ylihuomenna on edessä ensimmäinen neuvola ja ensi kuun lopussa np-ultra. Pikkuhiljaa raskaus siis konkretisoituu entisestään, enkä malttaisi odottaa että maha alkaa todella kasvaa!